perjantai 20. joulukuuta 2013

..ja ihmisillä hyvä tahto

Nyt kun tämän vuoden viimeinen työpäiväni Kuopion kaupunginteatterissa on kiiruhtamassa kohti päätöstään, on hyvä hetki katsoa hieman niin taakse kuin eteenkin.

Ensin todella pikainen katsaus päättyvään vuoteen. Ensimmäinen vajaa puolivuotiseni tällä paikalla on mennyt kuin siivillä. Valtava määrä uutta asiaa ja ihmistä on tullut vastaani ja paljon on saatu aikaiseksi. Erittelemään en tässä nyt aio ryhtyä, sillä niin useaa ihmistä pitäisi kiittää siitä, että olen päässyt työssäni jouhevasti alkuun. Kollektiivinen kiitos siis kaikille. Rehellisesti voin sanoa, että Kuopion kaupunginteatteri on kirkkaasti paras työpaikka, missä olen koskaan saanut työskennellä. Ja kun tämä Kuopiokin alkaa tuntua päivä päivältä enemmän kotikaupungilta, niin mikäs tässä on pojan porskuttaa.

Uuden työpaikan saamisen lisäksi päättyvä vuosi sisälsi myös pari muuta ikimuistoista tapahtumaa, joista Pieksämäelle huhtikuussa järjestämämme Pietarinkadun Oilers -hyväntekeväisyystapahtuma nousee kyllä koko lailla kärkeen. Täydellisesti onnistuneen tapahtuman paras anti oli liki neljäkymmenentuhannen euron tuotto, minkä lahjoitimme paikalliselle lapsi- ja nuorisotyölle. Tuntui todella hyvältä tehdä ihan konkreettista hyvää. Myös autoseikkailu Amerikan halki perheeni kanssa oli jotain sellaista, mitä tuskin tulee koskaan uusittua. Neljä viikkoa autoilua Los Angelesista muutaman mutkan kautta New Yorkiin sisälsi niin monta ikimuistoista elämystä, että niissä riittää muistelemista koko loppuiäksi.

Joulu kun on enää muutaman päivän päässä, niin tässä saumassa saa kai sitten toivoa jotain tulevalle. Tässäpä listani punanutulle:

Toivon kaikkea hyvää ja kaunista vanhuksille ja vähäosaisille, että heidän olonsa saataisiin yhtään asianomaista unohtamatta inhimillisiksi. Siis lisää aikaa ikäihmisille, turvaa lapsille ja huolenpitoa vähäosaisille. Tämä on aivan erityisen tärkeää minulle myös siksi, että vaimoni toimii perusturvajohtajana eräässä kunnassa ja asia on hänelle jokapäiväistä arkea kuntatalouden alati kiristyessä.

Koulu- ja opetusalalle toivon myös riittäviä rahavirtoja, jotta luokkakoot pysyisivät inhimillisinä, koulumatkat turvallisina ja henkilökunnan määrä vähintäänkin sopivana. Vaikkei minulla omia lapsia olekaan, niin halusin tämän toivelistalleni siksi, että toinen siskoistani on ala-asteella opettajana ja tiedän jonkin verran millaisia haasteita opettajan arkeen kohdistuu näinä tiukkenevina aikoina.

Ja koska toinen siskoni työskentelee kehitysvammaisten lasten parissa, niin kaikille hoitoa tarvitseville toivon myös riittäviä resursseja tuleville vuosille. Osa meistä ei tule toimeen ilman erityistä huolenpitoa ja heitä me emme saa unohtaa. Lisävahvistuksen tälle toiveelleni tuo se, että äitini teki pitkän työuran perushoitajana ja käy edelleen kiireapuna kotikaupunkinsa hoitolaitoksissa. Jotakin siis myös hoitoalan arjesta olen saanut oppia.

Liikuntaa ja urheilua olisi myös syytä tukea tulevaisuudessa entistä enemmän. Erityisesti lasten ja nuorten liikuntaharrastuksille pitäisi ohjata riittävästi rahaa ja ajatusta. Kyse on koko yhteiskuntamme tulevaisuuden kannalta elintärkeästä asiasta, mihin satsatut resurssit maksavat itsensä takaisin kohonneena kansanterveytenä ja työkykynä. Näistä asioista juttelemme usein isäni kanssa, jolla on vahva valmentajatausta ja joka toimii edelleen varsin aktiivisena urheilujärjestömiehenä.

Ja olisikos sitten vielä muuta.. Niin jos nyt sen verran tavallaan "itselle", että ethän pukki unohda myöskään meitä kulttuuri-immeisiä. Meillä Kuopion kaupunginteatterissa tilanne on varsin hyvä, kun saamme uuden teatteritalon ja kaikkea, mutta maamme kulttuurikentästä ylipäänsä kannan hieman huolta. Erityisesti minua ihmetyttää se, että kovin moni pitää edelleen kaikkea kulttuuriin liittyvää pelkkänä menoeränä. Huolimatta kaikista niistä tutkimuksista, jotka osoittavat kulttuuritapahtumien, -laitosten ja -toimijoiden tuovan seutukunnalleen varsin merkittävää taloudellista hyötyä. Myös kulttuuriharrastusten merkitys terveyden edistämiseen ja ylläpitoon on todistettu lukuisin tutkimuksin. Kovin usein olen saanut kuulla, että joku ei halua maksaa kulttuurin ylläpidosta, koska ei niitä palveluja itse käytä: maksakoon kulttuurihörhöt itse hömpötyksensä. No tällä logiikallahan lapsettomat eivät maksaisi veroja päivähoidosta ja kouluista, terveet sairaaloista ja hoitolaitoksista, uimataidottomat uimahalleista, autottomat teistä, vain kuvia lehdistä katsovat kirjastoista, jne. Joten pukki; muista suomalaista kultttuurikenttääkin, jos sinne säkin pohjalle jotain jää.

Kun Winston Churchilliltä kysyttiin toisen maailmansodan rankimmilla hetkillä miksi hän ei keskitä myös kaikkia kulttuurille ohjattuja rahoja sotateollisuudelle hän vastasi: miksi me sitten taistelisimme?

Oikein hyvää joulua kaikille!

-teatterpiällikkö-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti