keskiviikko 28. elokuuta 2013

Ei saa!

Viime viikon uutisotsikoita hallitsi vahvasti kieltolauseiset aiheet. Alkoholia ei pitäisi myydä kenellekään, missään eikä milloinkaan, ihmisoikeusasioihin ei saa ottaa julkisesti kantaa varsinkaan jos olet suomalainen olympiaurheilija, palavaa tähtisadetikkua ei saa pidellä kädessä ennen täysi-ikäisyyttä, eikä uuteen aapiseen saa missään tapauksessa laittaa kuvaa possusta.
Mistähän tämä kansamme kohtuuton kiinnostus kieltoihin oikein kumpuaa? Kun silmäilin kahden kansanedustajamme kokoamaa listaa älyttömimmistä lakipykälistä ja määräyksistä, niin hiljaiseksi veti. Eikö meillä todellakaan ole isompia ongelmia ratkottavaksi ja asioita valvottaviksi? Merkillepantavaa on, että erityisesti alkoholiin liittyviä kieltoja ja rajoituksia meillä on valtavasti. En väheksy yhtään alkoholin liiallisesta käytöstä aiheutuvia kustannuksia ja haittoja, mutta onko tämä ylikriittinen kieltolinja oikea tapa puuttua ongelmiin? Kun Suomeen julistettiin kieltolaki vuonna 1919 lopettamaan alkoholin käytöstä aiheutuva rappio, niin kuinkas kävikään? Olutta juomaan tottunut kansamme käännytettiin Virosta (onko tässä jotain tuttua..) ja Saksasta tuodulla pirtulla ja itse tehdyllä pontikalla väkiviinaan meneväksi kansaksi, joka etnisen geenivirheensä siivittämänä petrasi osaamistaan myös väkivaltarikollisuuden saralla. Ei auttanut edes totaalinen kielto ei. Ja edelleen ollaan samalla tiellä. Hoidetaan seurausta, ei syytä ja sitä kautta aiheutetaan lisää ongelmia myös muille sektoreille, kun viimeisetkin asiakkaat häviävät ravintoloista, alkoholit ostellaan naapurimaista ja kertaostosten määrät kasvavat kasvamistaan. Muutos pitäisi saada asenteeseen alkoholia kohtaan, ei vaikeuttaa sen saatavuutta, sillä suomalainenhan osaa kyllä piiskata itsensä hurjaan uhoon, mikäli joku häneltä kielletään. Valoa tunnelin päässä toki on, sillä nuorten suhtautuminen alkoholiin on muuttunut selvästi kriittisemmäksi, eikä örvellystä ja oksentelua pidetä enää yhtään coolina.
Asia erikseen on sitten tämä kansalaisillemme ylhäältä saneltu poliittinen korrektius. Käytöstavat pitää toki olla ja eri kulttuuritaustat tulee huomioida, mutta rajansa kaikella. Jos esimerkiksi selkeisiin ihmistoikeusloukkauksiin ja vaikkapa seksuaalisesta suuntauksesta johtuvaan vainoon kielletään ottamasta julkisesti kantaa, niin hakoteillä ollaan. Hiljaisuus tarkoittaa näissä tapauksissa syrjinnän hyväksyntää. Jo mainitsemani possugate koskien uutta aapista on toinen tragikoominen esimerkki ylivarovaisuudesta. Kaikkia eri uskontoryhmiä kunnioittavaksi tarkoitettu linjaus jättää porsaat pois aapisesta kääntyi surkeasti itseään vastaan. Itseasiassa se on koettu jopa muslimien älykkyyttä aliarvioivaksi, ja sitä kautta suorastaan rasistiseksi, kannanotoksi; ehkä olisi ollut hyvä kysyä myös heiltä mikä on loukkaavaa ja mikä ei.
Sanna Ukkola kirjoitti osuvasti YLE:n nettisivuilla, että poliittinen korrektius on mennyt maassamme aivan överiksi. Eri mieltä et saa olla, tai sinut teilataan taantumukselliseksi. Tähän on helppo yhtyä. Hyvä maku ja eettisyys on aina muistettava, mutta soraäänien täydellinen tukahduttaminen tappaa rakentavan keskustelun ja estää löytämästä uusia näkökulmia joskus kipeisiinkin asioihin. Tällaiseen emme aio ainakaan Kuopion kaupunginteatterissa alistua, vaan nostamme ohjelmistossamme esiin myös teemoja joista ei saa kaikkien mielestä puhua.

-teatterpiällikkö-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti